Sansibarin jälkeen matkustettiin koillis-Tansaniaan ja upotettiin varpaat syvälle Afrikan kuuluisaan punaiseen multaan. Reissu alkoi kahdeksan tunnin bussimatkalla Tansanian kahvin Mekkaan, Moshiin, jolla on kahvipapujen viljelystä yli sadan vuoden perinteet. Ensimmäinen turistinähtävyys oli meille malttamattomille bussiasemaa vastapäätä sijaitseva kahvila. Tilasimme höyryävää ja mustaa kahvia. Vasta Tansaniassa olen oppinut juomaan laadukasta kahvia ilman maitoa, hyviä ja aitoja aromeja arvostaen.
Hengailupaikaksemme muodostui keskustan Union Cafe, joka myi paikallisten viljelijöiden pavuista saatavaa kahvia. Kilimanjaro Native Co-operative Union perustettiin 20-luvun lopulla, jotta paikalliset Chaggat pystyisivät kilpailemaan hinnoista eurooppalaisten kahvinkasvattajien kanssa. Mukaan lähti runsas kilo kahvia kotiin viemisiksi.
Moshista suuntasimme oppaamme Sammyn kanssa Tarangiren kansallispuiston, Lake Manyaran ja Ngorongoron kautta Arushaan. Luonto oli häikäisevä ja bongasimme kolme leijonaa Ngorongoron kraaterissa. Yksi oli nukahtanut tien varteen ja sitä ympäröi kuusi jeeppiä. Jenkeillä oli poskeen maalatut jenkkien liput (4.heinäkuuta). Kahteen toiseen leijonaan eivät riittäneet kuin kiikarit ja Lauran kamera.
Noilla seuduilla majaansa pitävän uhanalaisen sarvikuonon bongaus taitaa jäädä ensi kertaan, mikäli niitä silloin vielä on jäljellä. Sarvikuonoja uhkaa salametsästys ja elinalueiden tuhoaminen. Apinat jatkoivat tavaroiden ja lounaseväiden näpistelyä.
Arushassa päädyimme muutaman sattuman kautta kukkulalla sijaitsevaan parin kuukauden päästä avautuvan tanssiresidenssin sunnuntaijameihin. Paikan omistaja oli matkalla Barcelonassa, mutta taloa asuttivat namibialainen keski-iän ylittänyt muusikko, kanadalainen orpokodissa arkipäivänsä viettävä vapaaehtoistyöntekijä ja englantilainen nuori kirjanpitäjä, joka oli muuttamassa Arushaan pysyvästi. Sunnuntain ideana oli nauttia musiikista ja rentoutua Mt Merun vuorien katsellessa kaukaa. Lava oli vapaa ja musiikista ymmärtävillä oli oma soitimensa mukana.
KUVA: HANNA NORDENSWAN
Hannan kanssa ylitimme itsemme ja kiipesimme päiväretkellä Kilimanjaron puoliväliin. Huipun oli tarkoitus näkyä 2900 metrin korkeudesta, mutta sillä aikaa, kun kamera käynnistyi, katosi huippu kuin tyhjästä ilmestyneen pilven taakse. Huippu oli vielä toistaiseksi luminen.
Nyt olemme taas muuttaneet kotia. Suomalainen mies lähti vaimonsa kanssa lomamatkalle Nairobin kautta Suomeen ja me saamme asua pariskunnan talossa kolme viikkoa. Nyt tarkoitus on istua näyttöpäätteen äärellä ja keskittyä kirjoitteluun.
Päivitystä päiväntasaajan paikkeilta 