Vaati kaksi vuorokautta kylmiä ja kuumia aaltoja, kuumetta, horkkaa ja lukuisia vatsakramppeja ennen kuin ruoansulatukseni suostui sopeumaan paikalliseen bakteerikantaan. Kun dengueiden ja malarioiden mahdollisuudet oli suljettu pois, ei auttanut muu kuin hakata käsidesillä otsaa ja hikoilla sairaus ulos kehosta.
Tiistaina löytyi asunto Dar Es Salaamin Mikochinista, eilen modeemi. Läheinen supermarketkin myi länkkärille kelpaavaa aamupalaa ja hetken ehdin jo makustella ajatuksella kypsillä mangoilla maustetusta luonnonjugurtista aamuauringossa. Yhden jogurttipurkin kassaneiti ehti estää meitä ostamasta, pakkaus oli ilmeisesti liian turvonnut. Aamulla ilmeni, että loppukin jogurtti oli parempi jättää syömättä, sillä se maistui pahentuneelle, saostuneelle piimälle.
Sivumakua saattaa selittää se, että marketissa oli jo kymmenen minuutin vierailumme aikana yksi sähkökatkos. Ajatus kylmäketjun päivittäisistä katkeamisista sai meidät pohtimaan, pärjäisimmekö kesän kokonaan ilman maitotuotteita. Tätä kirjoittaessani sähköt ovat taas poikki, olleet kohta jo kolmen tunnin verran. Viimeisen mahdollisuutensa jo saanut juusto imee tälläkin hetkellä itseensä lämpenevässä jääkaapissa yhä trooppisempia aromeja.
Illallistarpeita pohtiessamme vaakakuppiin asettuivat supermarketin papupurkki ja tuoreet vihannekset. Päädyimme onneksi kilpailuttamaan paikalliset tuotteet varsin onnistuneesti. Suolaliemessä säilöttyjen papujen hinta oli 3000 shillinkiä (vajaa 1,5 e), mutta löysimme tulomatkalla samalla hinnalla muutaman punasipulin, kurkun, pussillisen tomaatteja, chiliä, porkkanoita ja banaaneja. Parempi siis jatkossakin yrittää sopeutua paikallisten ruokatottumuksiin tai toivoa, että sähkökatkokset ovat näin sadekauden päättyessä harvenemaan päin.
Päivitystä päiväntasaajan paikkeilta 