Tänä lauantaina tutustumislistalla oli Dar es Salaamin keskustan kalamarkkinat, Kivukoni fish market. Ranta kylpi aamusta asti markkina-alueen reunamilla lojuneiden perkuujätteiden hajussa ja suomut tarttuivat kojuja kiertäessä paljaisiin sääriin. Joku huikkasi kysyäkseen, aiommeko vain kuvata, vai suunnittelimmeko myös ostavamme jotain. Raha paistaa meistä läpi, eikä tuotteen todellista hintaa ole mahdollista edes arvuutella ilman paikallista opasta. Tinkauskulttuurista huolimatta hinta on meille joka tapauksessa vähintään puolet korkeampi kuin paikallisille.
Asiointia kauppiaiden kanssa on hieman helpottanut se, että opin laskemaan swahiliksi yhdestä kymmeneen. Alan myös taitaa välttävästi yleisimmät tervehdykset ja kuulumisten vaihdot, small talkissa piilee tinkaamisen taidon ydin. Sain tänään ensimmäistä kertaa pyytämälläni summalla enemmän tuoretta inkivääriä ja chiliä, kuin minkä edestä maksoin. Kun vielä opin lähestymään myyjää kolikkojen kanssa sen sijaan, että utelisi hintaa seteli ojossa, saan helposti tiputettua kokonaishinnasta muutama tuhat shillinkiä.
Pienin seteli Tansaniassa on kymmenen tuhannen shillingin arvoinen, mikä vastaa vajaata viittä euroa. Maksoimme juuri vuokraisännän pyynnöstä ensimmäisen kuukauden vuokramme käteisenä, 2,4 mijoonaa shillinkiä, eli runsaat tuhat euroa. En muista koskaan käsitelleeni yhtä korkeaa kasaa kymmenen tuhannen euron seteleitä. Ongelmaksi osoittautui myös se, ettei nostoautomaatista saanut nostettua käteistä kuin 400 000 shillingin edestä päivittäin, minkä vuoksi jouduimme maksamaan vuokran kahdessa osassa. Maksamista hankaloitti lisäksi se, että tansanialainen pankki imaisi reissun alussa yhden asuntomme asukkaan pankkikortin. Tunsin itseni käveleväksi lottovoitoksi kävellessäni automaatilta vuokraisännän konttoria kohti.
Päivitystä päiväntasaajan paikkeilta 